Budi edelleen kuvioissa. Ei ahdista, johtunee varmaankin siitä ettei viikolla pahemmin edes nähdä töiden takia, ihan hyvä.

Pientä päätäni vain kaihertaa vähänväliä ajatus siitä mihin tämä kaikki johtaa vai jotaako mihinkään? Niin kun olisikin se kristallipallo!

Välillä tosin havaitsen pientä ikäero kuilua välillämme. Ai mitenkö? No hänestä ei ole ollenkaan outoa bailata joka viikonloppu, mikä nyt sinänsä ei olekkaan paha asia. Mutta itsehän en ymmärrä sitä että ei voi pitää hauskaa ilman päihteitä. Minulta kun se onnistuu hyvinkin helposti.

Sekä onhan meidän kaveripiiriämmekin vertaillessa huimia eroja mun ystäväpiiri menee naimisiin, tekee lapsia ja rakentaa pesää. Budin ystävistä asuu vielä mamman helmoissa, lainailevat vanhempiensa autoja. Juu eihän tässä mitään väärää ole...mutta....

Sekä välillä tulee hieman jyrääjä täti olo. Esimerkiksi jos tehdään jotain arkista siivous,ruuanlaitto, kaupassakäynti, huomaan kuinka suustani tupsahtaa lause "ei noin annappa minä näytän, näin tämä olis helpompi, ai et oo koskaan tehny?" Ärsyttävää en minä nyt halua ketään holhota...mutta minkäs minä sille voin että minun tapani on parempi? ;P

Kuitenkin vaikka tämä kaikki on uutta ja ihmeellistä molemmille...niin. Olenhan minä seurustellut lyhyitä aikoja ja pitkiä, mutta aina ne ovat erilaisia koska kahden ihmisen välinen suhde on aina uniikki.