Ensinnäkin inhoan kirjoitusvirhe paholaisia. Joita viljelen näköjään vuolaasti, syytän Hra-ex läppäriä joka on ollut minulla lainassa kuten mokkula, kaijuttimet, digiboxi jep. Kieltämättä tässä itsekkin ihmettelen moista anteliaisuutta mutta toisaalta jos se on hyvää niin antaa tulla vaan.  Toisaalta kyllähän sitä pitäisi nostaa itseänsä niskasta ja osata sanoa ei kiitos mutta jos tavarasta taikka ihmisestä on jotain hyötyä niin aina mä voin sen verran hyväksi käyttää. ;)

Junnun kanssa oli ihan mielenkiintoinen keskustelu lauantaina. Myönsin olevani ihastumassa. Meni aika vaikeeks.... Niin kun hän ei voi sitoutua, tämähän nyt olikin tiedossa. Mutta mä en pysty! Mä tunnen ihmisen, mä haluaisin sen paikata ja pitää itselläni vain itselläni. Sitoutumisella en tarkoita sitä että pitäisi muuttaa yhteen ja ens viikonloppuna mennä tapaamaan mun vanhempia. Mutta jos ei sen vertaa voi sitouta että voisi vain tapailla minua niin en mä vaan pysty vaikka haluaisinkin.

Toisaalta mileeni kiirii ajatus siitä että mikä ihme tollaselle ihmiselle oikein riittää? Olen ollut nättinä, mukavana ja erittäin hauska vai onko se vain kuvitelmaa että ollaan naurettu mahat kipeenä? Mieleeni on kyllä myös kiirinyt ajatus siitä että no Junnu on nimensä mukaan ihan kakara joka on ottanut turpaan ihmissuhteessa eikä vain ole päässyt siitä yli ja yrityskin tuntuu olevan helkkarin heikkoa!

Mutta siis tilanne on nyt se, minä en enää tahdo sydäntäni hassata joten Junnu jää historiaan ja haikailu hänen peräänsä saa luvan loppua. En ole hänestä sitten lauantain kuullut yhtään mitään ja uskon etten enää kuulekkaan.

Mr. A on kai masentunut tai jotain ei ole oikein kuulunut hänestäkään mitään, ellen ole sitten soittanut ja tivannut kuulumisia. Miehet aina vaikeena joka asiassa.

Poistin ilmoituksenikin treffi palstalta en usko sieltäkään mitään löytyvän pelkäävät liian suora sanaista naista. Vai onkohan se vika vain minussa? Kuvittelen jollain tapaa ansaitsevani jotain epätodellisen hyvää, kuvittelen itsestäni liikoja. Ehkä mä olen miehille se "Sori ei sun naamalla" muikki.

Tajusin eräs kaunis päivä koulussa olevani luokan ainut sinkku ja vielä vanhin. Joka ikisellä on joku urpo ja jokaisella urpollakin. Mutta taas toisaalta en minä kattelis ukkoa joka hinkkaa baarissa toisia akkoja tai häviää keskellä yötä jos illalla on riidelty tai ei vastaisi puhelimeen.

Ehkä vika onkin naisissa ne vaan kattelee kaikenlaisia jotta olisi se joku. Disney on aivopessyt tytöt uskomaan että kyyyllä se rinssi sieltä saapuu ja se rinssi on sitte oltava. Minä en ole mikään rinsessa joten olen sitten ilman rinssiäkin. Sanon mitä ajattelen ja teen mitä tykkään, mutta syndäntäni, sitä mä en haaskaa.