Uusin säätöni, tämä josta olenkin maininnut.

Homma on edennyt ihan hyvin, yhteisiä kiinnostuksen kohteita on paljon, huumori synkkaa. Ihana istua sohvalla kainalossa, hieman ujona, miettien mitä tehdä. Ihanaa pussailla (varsinkin kun toinenkin osaa pussailla). Tuntuu niin hyvältä kun voi ja saa jälleen heittäytyä. Tälläkertaa ei tarvitse muistutella itseänsä koko ajan siitä että toinen on veistetty jäästä. Mutta välillä kieltämättä pelottaa tässäkö mä taas menen ja ennen kuin huomaankaan on kulunut vuosia ja mua alkaa ahistaa tässäkö tää mun elämä olikin?

Okei okei...... onhan sillä jotain ärsyttävääkin kuten helvetin ruma takki eikä ikinä mitään tarjottavaa.......niiin ja .........se polttelee...... kyllä.

En tiedä oikein miten suhtautua koko asiaan.....se kuitenkin on niin yleistä....mutta laitonta. Hyvin harmitonta...mutten siltikään oikein tiedä....

En tuhlaisi asialle ajatustakaan, mikäli tämä olisi pelkkä ystävyyssyhde. Mutta kun ei oikein ole.....Toisaalta tuntuu että takerrun pikkujuttuun, toisaalta päässä takoo ajatus siitä miten tämä vaikuttaa minun elämääni? Vai vaiukuttaako? Häiritseekö tämä liikaa? Ja mikä helkkarin siveyden sipuli minusta on tullut? Toisaalta ehkä tämäkin kortti pitää katsoa. Ja jos alkaa tuntumaan vaikealta niin ainahan pystyn joksemaan karkuun.

Mutta miksi minusta tuntuu että olen jälleen kerran työntämässä itseäni todella syvään suohon? Sitten taas vituttaa ja itkettää.....olisiko järkevämpää lähteä jo nyt.

Okei ensin on jäämies joka ei sula sitten millään ja nyt on budinpolttelija. Niin onko tämä nyt vaihto parempaan.....kysyn vain? Ihan itkettää naurattaa kuinka helvetin hyvin aina kaikki ihme säätöni valkkaan.......vai onko se sitten vain vaihtoehtojen puute?