Tapasin Junnua taas viikonloppuna. Työn merkeissä.....sanotaanko alku, noin tunti pari meni varsin hyvin vältellessä. Oon aika pirun proo väistelemään suukkoja kainoloa yms.  Mutta noh, sitten piti taas puhua yäääk......en tykkää.

Kuulemma yritän nyt karata tästä koko hommasta "No shit sherlock!". Keskustelu meni varsin yksiselitteisesti. Sinkutar " Hitto, ei se mun ongelma ole jos sä et tajuu kuin upee mä oon" "Sä saat kylä ihan kenet muutkin tähän, jonku joka ei ihastu suhun"  Jep, jos nyt en ole suutani puhunut puhtaaksi niin mitähän tämä sitten on.....

Ai niin "Mä en halua seurustella, mutta jos edes sen lupaisit, että jos mua tapailet et tapailisi muita?" Junnu "No mutta eihän se nyt niin paha olis jos tapaan vaikka baarissa jonku jonka kans tuun juttuun ja se tulee mun luo yöks tai mä sinne...."

Okei oonko mä vaan tyhmä vai ihan vitun tyhmä? Tuntuu että pitäisi ottaa Junnu polvelle ja hyppyyttää hetki, niinku pikku lasta. Sitten todeta että rakas lapsi. Mitä sinä et tässä lauseessa nyt tajua? "Minä en halua, rikkoa itteäni ja jos minut joku rikkoo niin se ihminen et todellakaan ole sinä."

Niin.....eihän tässä ole edes mitään pohdittavaa. Mun pitää vaan ottaa ja jättää tämä todella omituinen ihmissuhde hässäkkä taakseni. Se kun olisi niin helppoa...kun kyllähän mä tykkään, mutta riski turpaan ottamiselle on ehkä hieman liian suuri?