Hei vain! Sinkuttarena häärin minä 26- vuotias  opiskeleva neiti pohjois-pohjanmaalta. Tervetuloa kyytiin. :)

Niin ja kuinka Sinkuttareksi päädyin? Muutin itse pois, ei sillä että suhteessa olisi ollut aivan järkyttäviä epäkohtia. Tai ainakin nyt tuntuu siltä...nimittäin minähän olinkin kai rakastunut. Kyllä olen tämän sanonut Herra-ex:lle ja ei, minua ei takaisin huolita. Olen myös ilmoittanut että MINÄ en pysty olemaan Herra-ex:n kanssa tekemisissä koska pahoitan mieleni enkä pääse elämässäni etenemään kun typerä ihmismieli kuvittelee "Entä jos sittenkin, ehkä se haluaakin mua vielä" mutta eihän ne asiat mene kuin saduissa. (Erosta on kuitenkin jo monta kuukautta)

Joten hyvin huterin korkokenkien koroilla yritän kovasti saada jalat maahan ja pääni pelaamaan.

Mikähän siinäkin on etttä ei osaa asioiden vain olla? Vihaan itseäni joka kerta kun vastaan Herra-ex:n puheluun ja sovin jotain hänen kanssaan -Tottakai ota kamera lainaan, tottakai hoidan koiraasi, tottakai ihan mitä vaan! Tälle on tultava loppu. Niin mutta sitten mä en enää näkisikään sitä ihmistä joka ymmärtää mua, joka näkee ilmeestä mikä on hätänä, jolle voi puhua kaikesta.

Mutta Sinkutarenahan pidän silmät ja korvat auki uusille ulottuvuuksille. Okei on ystävä tai no.....Mr.A. Hänet olen tuntenut lähemmäs 16-vuotta hyvin hyvin kauan ja ystävänä kyllä. Harmi vain että välillä tulee tehtyä liiankin läheistä ystävyyttä (kyllä siellä sängyssä). Sain kuitenkin avattua viimekuussa suuni ja ilmoitin Mr.A:lle että,- Anteeksi meistä ei todellakaan tule mitään koska jos hermoni menevät jo parinpäivän vierailusta en voisi kuvitellakkaan loppuelämää kestävää vierailua.

Toisaalta Mr.A on ulkonäköä on kiltti ja HYVIN tuttu. En vain näe suhteella tulevaisuutta ja koska kaveri meneee kuitenkin fb luokittelussa ystäväksi pysykööt siellä. En halua loukata, mutta mä en vain halua häntä elämääni, ei hän ole se elämäni pystyssä pitävä tukipilari kun panikoin koiran kynsiä tai jotain muuta TODELLA vakavaa. Joten Mr.A = ystävä oikein HYVÄ sellainen.

Sitten on eräs ihana mutta nuori sanotaan nyt vaikka Junnuksi.

Junnu on Herra-ex:n ja minun yhteisiä ystäviäni joka nyt on jotenkin alkanut lähentymään Herra-ex:n ja eroni jälkeen. Esim. koskaan ei käynyt kylässä jos ex ei ollut paikalla nyt saattaa vierailla useita tunteja minun luona? Toisaalta voihan Junnullakin aivosolu kohdata toisen ja kelailla että toi ihminen tarvii kaveria, tai on kiinnostunut mistä minä tiedän. En pistä pahaksi jos tulee pitsan kera kylään tai ulkoiluttaa kanssani koiraa.

Jeps ihmissuhde solmua kerrakseen. Ja siltikin tunne oloni maailman yksinäisimmäksi ja rikkinäisimmäksi koko maailmassa. Välillä tuntuu etten koskaan enää löydä sellaista ihmistä kuka nauraa mun höpsötyksille tai päähänpistoille. Kenen kanssa haaveilla omasta talosta jonka pihalla vilisee koiria (niin ei lapsia kun koiria).

Seuraamme tilanteiden kehittymistä pelkäämme pahinta ja toivomme parasta.