Maanantai, ankeaa. Pihalla ei edelleenkään ole lunta, koleaa märkää ja pimeää. Joulumainoksia, oneellinen joulu, lämmin joulu, rakkauden joulu. HITTO!

Mä olen niiiiiiin yksin joo onhan mulla fb:ssä jopa 150kpl. "ystäviä" no joo. Kukaan ei edes vastaa jos siellä huutelee että tulukee kahville tai kuttukee kahville, ei. Harvat ovat ne ihmiset kelle soittaa kun haluaa jutella tai ketä pyytää kylään. Nyt jos koskaan kaipaa sitä että olisi joku joka on lähellä jonka kainoloon voi kaivaitua kun on turha, typerä ja yksinäinen olo.

Sattuu ja sydäntä riipii. Tuntuu ettei pysty olemaan yksin, enkä tarkoita pelkästään sinkkuna, vaan pelkkä yksinolo kämpillä tuntuu ahdistavalta.  Olen taas siinä pisteessä etten kestä olla yksin ajatuksieni kanssa, miksi? Koska mä en halua ajatella että olen yksin tässä isossa maailmassa. Mä haluan, että mun ympärillä tapahtuu ja on ihmisiä keskustelua ym. KUNHAN mun ei tarvitse ajatella ITSEÄNI sekunttiakaan. Koska jos ajatukseni karkaavat itseeni, masennun kun tajuan kuinka ypöyksin olenkaan.

Että yksinäistä maanantaita vain sinnekkin.