Parisuhde, sitoutuminen, suhde, avoliitto, avioliitto. Miksi tuo kaikki alkaa kuulostamaan enemmän ahdistavalta kuin ihanalta?

Sitoutua varsiskin, en minä halua olla sidottuna mihinkään! Niin....... suhde asettaa rajoitteita ja vaatimuksia. Pitää tai no.... olisi varsin suotavaa ottaa huomioon se suhteen toinen puolisko, tunteet, mieltymykset, halut, toiveet. Toinenhan voi vaikka alkaa vaatia perheen perustamista...minä olen ainakin niin puhuttavissa, että luultavasti alkaisin itsekkin siihen uskomaan.

Ahdistaa. Oikeastaan kaikki on nyt juuri niin hyvin, kuin vai voi olla. Kukaan ei vaadi minulta mitään, mitä en halua. Kukaan ei loukkaannu vaikka juoksisin Junnun,Mr. A sekä Herra-ex:n luona yhtenään tai tekisin temput jokaisen kanssa saman päivän aikana. Kukaan ei voi tulla moralisoimaan tekemisiäni tai menojani.

Minua ei voi myöskään kukaan loukata.......tämä nyt tietenkin vaatii sen että pidän tunteeni kurissa. Mutta jos ei lupaa mitään ei voi lupauksiaankaan pettää.

Toisaalta tuntuu että kaikki pettää, jättää, satuttaa ja loukkaa toisiansa, joten mikä järki koko pariutumisella on? Onko enää olemassa (varsinkaan miehiä) jotka haluavat ja pystyvät olemaan vain ja ainoastaan sinun?

Jep, ehkä näin on ihan hyvä. .....................ehkä............................?