Ystävistäkin voi olla jotain hyötyä yrittäessään parittaa sinkku ystäviään......kai. No olen tavannut ystävättäreni kautta mielenkiitoisen, mukavan, katseenkestävän ja hyvin, hyvin samoja mieltymyksiä omaavan miekkosen tai no............mies, mitenhän sen nyt ottaa, jälleen kerran minua nuorempi jätkä.

Junnun kanssa kävi miten kävi ja kieltämättä olen nyt hieman varpaillanikin tämän uuden tyypin kanssa. Jotenkin on sellainen olo että pitää ottaa ihan rauhassa ja katsoa kortit. Mutta toisaalta haluaisin nyt heti tietää millä mielin koko heppu on liikenteessä?  Parisuhde, seurustelu tapailu, vaiko niin ettei mitään vakavaa, kuten Junnun kanssa? Sekin saamari, liukas ku märkä saippua. 

Niin olemmehan Junnun kanssa ystäviä.......soitti minulle kahden viikon hiljaiselon jälkeen.

Meninkin kylään, tosin otin ystävättäreni esiliinaksi (koska ei minulla huono muisti ole, kyllä minä muistan kuinka ihanaa oli tunti tolkulla vain pussailla niitä ihania huulia) joten ystävä ikäänkuin stoppariksi ettei voi tulla yhtään mitään härdelliä..........tai pussailua.

Ja mitä vielä, hipelöintiä katseita ja juttuja. Jep, Junnu tosiaan yrittää sekoittaa pakkaa. En ymmärrä miksi, mitä hittoa se siitä saa jos mun pää sekoaa? Sen tiedän että se ei halua pelleillä tunteilla eikä halua satuttaa, mutta miksi se jatkaa (yrittää jatkaa) leikkiä vaikka minä lopetin sen jo? Ystävätärkin huomasi pelin hengen, joten en todellakaan kuvitellut kaikkea. Joko on jäänyt jotain hampaankoloon, haluaisi ehkä että jotain vielä olisi mutta päädyin sitten siihen vaihtoehtoon että Junnu on  vain puutteessa.

Mutta joo kyllähän tämä kohottaa mielialaa kun tuntee olevansa haluttu. Minä nyt vain etsin hieman vaakaampaa ja turvallisempaa.

Haluan miehen (tai sitten pojan ;P ) jonka mieli, sydän ja penis kuuluu vain ja ainoastaan minulle.