Ihana olla taas vaihteeksi, ei en olo löytänyt ketään uutta kuka tämän tunteen aiheiuttaisi. Ehkä se on vuoden aika mutta luulen että se johtuu siitä että  olen oivaltanut jotain hyvin tärkeää mikä pitäisi aina pitää milessä ja sydämmessä.

Ei voi seurustella vain sen takia että ei halua/pysty ollemaan yksin. Seurustelua pelkän seurustelun tähden......eihän siinä ole mitään järkeä.

Välillä tuntuu että on hirveitä pakokauhumaisia tunteita siitä että jään ikuisiksi ajoiksi yksin mutta toisaalta minullahan on kaikki nyt ihan hyvin eihän se haittaisi mitään. Minulla on isoliuta ystäviä keille puhua henkeviä.  Pitääkö tähän elämään edes mahduttaa jotain muuta?     Okei joo seksi, sitä varten on sitten niitä HYVIÄ kavereita.

Jotenkin on iskenyt tajuntaan ajatus siitä että pitäisi hieman hellittää antaa ajan kulua, antaa itsensä hieman kasvaa vahvemmaksi ennen kuin yrittää. Paitsi että yrittämällähän ei varmastikkaan mitään saa aikaiseksi. Ei minulla ole kiire saada tähän ketään, kokska sitä paikkaa vieressäni ei kuka tahansa saa ja minähän en tyydy mihintahansa. :)