No niin joko se olen minä tai sitten se on kaikki muut. Selkä pamahti kipeäksi, ja voi helkkari voi selkä ollakkin kipeä onneksi ei enään niin että lattialla pitäisi nelinkontin voihkia, mutta koulussa sai kaikille vain tupista "Elä perhana koske muhun ku muhun sattuu nii saatanasti"

Kuitenkin kiukkuisuutta ilmassa Mr.A suuttui häipyi ovet paukkuen, no eipä siinä tuskin sillä mitään mielenkiintoista olisikaan ollut sanottavana.

Ja tänään vittuunnuin ja avasin sanaisen arkkuni Hra-ex:lle "Miksi sä oon mun kanssa vaikka voisit olla sen sun nykysen heilas kanssa? Etkö sä voi mennä ja viettää sen kanssa aikaa jos et kerta musta tykkää?" Jep ja tämän seurauksena tämäkin herra otti ja paineli menemään. Juu kenetköhän sitä seuraavaksi suututtais?

Mutta oikeesti vittu mitä se (Hra-ex) musta haluaa?  Mä en vain pysty olemaan sille ihmiselle kaveri ja senkin olen ääneen sanonut että mä perkele haluan myös heilan en mä halua olla ainut yksinäinen. Musta ei ole lainkaan hauskaa ettei mun tykönä tunnu kukaan muu viihtyvän kuin hra-ex. Että toisaalta hyvä kun sanoin niin, on hänellekkin ajattelemisen aihetta mä en miksikään hiton bestikseksi mun exälle ala. Mä en halua, mä haluan olla rakastettu ja rakastaa. Miksi tämä elämä on näin hiton vaikeaa!? PRKL että ottaa päähän kaikki. Onko se nyt niin väärin että mä haluisin olla taas onnellinen?