Nyt kun olen tässä noitunut näitä ihmeellisiä ihmissuhteita, voisinkin kirjata hieman ylös mitä minä oikeastaan haluisinkaan siltä parisuhteesta......no okei millainen on se mies johon haksahdan ;P (tai nainen mistäs sitä tietää?)

Kunnioitus, pitää kuinnioittaa minua, mutta eritoten minun on kunnioitettava häntä. Tuntuu että miehessä on pakko olla jotain mitä kunnioitan syvästi, jotten kävele suorilta hänen ylitseen. Kun miettii edellesiä suhteita, kunnioitus on luultavammin ollut älyllisiä lahjoja kotaan tai tunneälyn ymmärtämiseen. Voiko olla hienompaa ominaisuutta ihmisessä jos hän osaa lukea sinua pelkkien ilmeiden perusteella? Sekä oikeasti kuunnella, sekään ei nykymaailmassa ole itsestään selvä piirre.

Huumori elämäni suola. Olenkin joskus sanonut "jos minut saa nauramaan, on mahdollisuus". Rakastan naurua, varsinkin sellaista joka tekee mahankipeäksi. Kepeää ihanaa nauramista. Sarkasmia, kaksimielisyyttä ja muutenvain hassuttelua. Minusta ei ole ollenkaan noloa  hassuttella lasten leluila tai joskus jopa intoutua kokamaan legoja. Hyppelehtiä lumipenkkaan tai olla hippasta...joo olenhan minä aikuinen mutta ei saa olla liian vakava. Elämästä tulee tylsää jos ei osaa yhtään hassutella.

Hmm....tämä onkin sitten vähän vaikeampi ominaisuus, miten tämän kuvaisi? Noh. Haluan elämääni peruskallion joka on järkähtämätön. Seisoo vierelläni tuli tai oli mitä vain. Osaa rauhoittaa sanoa oikealla hetkellä että "ei ole mitään hätää asiat kyllä järjestyvät". Minä kyllä olen aika rauhallinen itsekkin mutten mikään tyyni, pinnan alla usein kuohuu sekä stressi saa minut räjähtelemään aika aijoin. Ensin olen pahalla päällä ja kun asiaa alkaa tutkailemaan tulee monesti itku. Ja jos olen stressaanstunut tarvitsen kilokaupalla tukea kannustusta ja rauhoittelua. Ei todellakaan toimi jos toinenkin osapuoli hermostuu, se vain pahentaa tilannetta lisää.

Melko perusjuttuja, mutta minulle niin tärkeitä.